Hierretylle yksikerrosrappaukselle sopivin pohja on karheapintainen poltettu savitiili, jonka vedenimukyky on 8–12 %. Pohjan tulee olla riittävän rosoinen, jotta laastilla on hyvä tartuntapinta. Tiilenvalmistajilla on yleensä erityisesti rappausalustaksi kehitetty tiilituote. Vaaleiden rappauspintojen alla ei suositella käytettäväksi tummaa tiiltä. Muutoin tiilen värillä rappauksen alla ei ole suurta merkitystä.
Rapattava tiiliseinä tulisi muuratessa saumata pintaan asti. Ennen rappauksen aloittamista saumojen pintaan mahdollisesti jäänyt irtoaines pitää puhdistaa. Alustan kostutus on myös tärkeää ennen rappauksen aloittamista.
Erityisesti kuultorappaukseen soveltuvaksi on kehitetty laastityyppi, jonka ainesosina on kalkki, sementti ja hiekka. Kalkkipitoisuuden ansiosta laastilla saadaan aikaan ulkonäöllisesti kaunis hiertopinta. Yksikerrosrappaus voidaan tehdä myös sementtipinnoitteella, jossa ei ole kalkkia lainkaan. Tuotteen tartuntaominaisuus on parempi kuin kalkkipitoisella laastilla, mutta laastin hiertäminen on työläämpää ja lopputuloksena on karkeampi hiertopinta.
Myös Kalkkisementtipinnoite soveltuu yksikerrosrappaukseen, mutta siinä on huomattavasti enemmän lisäaineita. Ne heikentävät tuotteen hengittävyyttä, eikä pinta käyttäydy muutenkaan luonnonmateriaalipinnan kaltaisesti, säiden mukaan eläen.
Kuultorappauslaastin luontevin sävy on vaalea, mutta viime vuosina suuntaus on ollut vahvasti voimakkaampiin sävyihin päin. Kalkkipohjaisella laastilla eivät kaikkein tummimmat sävyt onnistu aineen koostumuksen vuoksi. Silloin harkitaan muita tuotteita tai joustetaan sävyn suhteen.